Me suomalaiset emme puhu vahvuuksistamme tarpeeksi. Maallamme on syytä olla ylpeä monestakin asiasta – muun muassa energiainfrastamme. Erityisesti energiakriisit paljastavat yhteiskuntiemme haavoittuvuudet ja vahvuudet. Yksi Suomen vahvuuksista jää julkisessa keskustelussa liian vähälle huomiolle: laajat ja kehittyneet kaukolämpöverkot, niiden monipuoliset ja erilaiset lämmönlähteet, sekä lämpöverkkojen tarjoama tasapainotus sähköjärjestelmällemme.

Kun puhumme fossiilisista irtaantumisesta ja joustavasta sähköjärjestelmästä, keskiössä ovat kaukolämpöverkot. Suomessa lämpöverkot ovat monella paikkakunnalla käytännössä saavuttaneet saturaatiopisteen, kun taas Keski-Euroopassa lämpöverkkoja rakennetaan nyt kovaa kyytiä. Kaukolämpöverkot tekevät Suomesta paikan, jossa energiasta tiristetään kaikki hyöty irti. Kaukolämmön monipuoliset tuotantovaihtoehdot ja uudet suuret lämpövarastot mahdollistavat sen, että sähkömarkkinoiden häiriöt tai notkahdukset eivät välittömästi heijastu kaukolämpöasiakkaalle.

Ennen kaikkea kaukolämpöverkot mahdollistavat teknologioiden vaihtamisen ilman, että loppukäyttäjän tarvitsee tehdä kalliita ja hitaita päätöksiä kriisin keskellä. Tässä on syytä ylpeyteen. Energiakeskustelussa katse kääntyy usein yksilöiden ratkaisuihin, kuten lämpöpumppuihin, aurinkopaneeleihin ja sähköautoihin. Ne ovat erittäin tärkeitä, mutta ne eivät yksin muodosta kriisinkestävää järjestelmää. Kaukolämpö edustaa järjestelmätason ajattelua – sitä, että infrastruktuuri kantaa silloinkin, kun yksittäinen ratkaisu on poissa pelistä.